Kationinvaihtohartseja käytetään hyperkalemian hoitoon nopeuttamalla kaliumin menetystä suoliston läpi, erityisesti huonon virtsanerityksen yhteydessä tai ennen dialyysiä (tehokkain keino hyperkalemian hoitoon). Hartsit koostuvat suurista liukenemattomista molekyyleistä, jotka kantavat kiinteitä negatiivisia varauksia, jotka sitovat löyhästi positiivisesti varautuneita ioneja (kationeja); nämä vaihtuvat helposti kationien kanssa juoksevassa ympäristössä siinä määrin, mikä riippuu niiden affiniteetista hartsia kohtaan ja niiden pitoisuudesta.
Hartsit, joissa on natriumia tai kalsiumia, vaihtavat nämä kationit ensisijaisesti kaliumkationien kanssa suolistossa (noin 1 mmol kaliumia hartsia kohti); vapautuneet kationit (kalsium tai natrium) imeytyvät ja hartsi ja sitoutunut kalium johdetaan ulosteeseen. Hartsi ei ainoastaan estä nautitun kaliumin imeytymistä, vaan se myös ottaa kaliumin, joka tavallisesti erittyy suolistoon ja tavallisesti imeytyy uudelleen.
Hyperkalemiassa voidaan käyttää oraalista antoa tai polystyreenisulfonaattihartsin retentiota. Natriumfaasihartsia (resonium A) ei tietenkään pitäisi käyttää potilailla, joilla on munuaisten tai sydämen vajaatoiminta, koska seurauksena voi olla natriumin ylikuormitus. Kalsiumfaasihartsi (Calcium Resonium) voi aiheuttaa hyperkalsemiaa, ja sitä tulisi välttää alttiilla potilailla, esim. Potilailla, joilla on multippeli myelooma, metastaattinen karsinooma, hyperparatyreoosi ja sarkoidoosi. Suun kautta ne ovat erittäin epämiellyttäviä, ja koska peräruiskeet, potilaat harvoin onnistuvat säilyttämään ne niin kauan kuin tarpeen (vähintään 9 tuntia) kaliumin vaihtamiseksi kaikissa hartsin käytettävissä olevissa paikoissa.
Viestin aika: 24.6.2021